Tämähän menee ihan kissatouhuksi, mutta minkäs teet kun kotona vipeltää 4 näin ihanaa pikkuista:

Ikää bebeillä on tänään 28 vrk. Oli aika keksiä pennuille nimet ja heti periaatteet piti rikkoa. Yksi ei saanut latinalaista nimeä, sillä eihän Pussycat Dollin tyttö voi olla muuta kuin Baby Doll! Voi kun se saisi jäädä meille! Se on syötävä!!

Pojat noudattavat sitten "perinnettä". Tummin sininen on nimeltään Barba Lividus eli Siniparta, Bicolor-poika on Binio, joka tarkoittaa kakkosta. Se syntyi toisena ja tarkoittaahan tuo värikin kaksiväristä. Viimeinen colorpointti-poika on Beneficus. Se tarkoittaa hyvää tekevää. Mitäpä muuta nämä tekevät.


Binio

Tissillä alkaa olla jo aika täyttä, mutta Mymlan on yhä loistava äiti.

Täytyy tänne varmaan kommentoida viikonlopun koiratapahtumia, kun olen vihdoin leijumiseltani hieman laskeutunut. Gwendyn ja Neelyn (Carcharot) luonnetesti oli sunnuntaina ja molempiin olin enemmän kuin tyytyväinen. Luonnetestipaikalle sain myös miellyttävän tekstarin, kun Anu kertoi Retun (Folek) menestyksestä Porvoon näyttelyssä.

Gwendy joutuu aina olemaan meillä niin Lunan varjossa, etten osaa sitä arvostaa sen ansaitsemalla tavalla. Luonnetestissä se näytti minulle, ettei se ole ihan turha rouva. Meidän tyttöjen egojen takia marssijärjestys on ollut aina selvä ja Gwendy on suosiolla tumpattu toimestani viimeiseksi eikä sitä ole koskaan nostatettu missään. Kun se kerrankin sai päteä ihan yksin, siitähän löytyi ihan kivoja puolia! Tuomarin mukaan se oli jopa yllättävän hyvä kakkoskoira. Sääli, että tilanne on laumassamme tämä, mutta meillä koirien (ja kissojen) tulee pystyä elämään samassa laumassa. Asuntoa ja autoa ym. en ala rajaamaan. Luna ei ole maailman helpoin asuinkumppani kenellekään, mutta kukapa diiva olisi. Osaa se Gwendykin, sillä se oli jo pentulaatikossa se kamalin. Vielä nytkin hänen ruokansa ja hänen tavaransa ovat yksin hänen, eikä niihin ole kenelläkään toisella koiralla mitään asiaa. Onneksi Lunakin alkaa tämän pikkuhiljaa ymmärtämään.
Vielä täytyy kiittää erikseen Saijaa ja Kataa, jotka huolehtivat aivan paskajäykän jännittävän omistajan rentouttamisesta. Taas jälleen meni yksi reissu nauraessa. Yksin en olisi varmaankaan päässyt pois edes kehä kolmoselta. Eli kiitos Saija ja Kata!!
Ai niin. Tulihan tämän luonnetestin myötä sitten Gwendylle "naimalupa" toiseen pentueeseen. Ei muuta kuin suunnittelemaan. Jännää!!